minä, hitusen yli satakiloinen laardikasa kaljakasseineen, könysin jakkaralle ja vajaa kuusikymmen kiloinen koitti ohjastaa parhaansa mukaan tiellä, mikä näytti paremminkin jatketulta sikolätiltä terävine kivineen, kuin kulkukelpoiselta tieltä. Minen valita enää kelirikosta, kun kotia pääsen...
Noh, kaljat on juotu ja raketit nähty, eli elämässä eteenpäin!
Huomenna menen mopokauppaan ja koitan saada jonkinlaisen diilin yhdestä käytetystä härpättimestä. Siitä sitten enemmän, kun reissusta palaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti