Luppopäivän tappoa.

Kun tuo kevään eteneminen antaa odottaa edelleen itseään, lähdettiin Jannen kanssa sitten pilkille. Pakko kait se on vain taipua tähän jatkuvaan talveen ja tehdä jotain muuta, kuin parkua kotona tätä synkeän pohjolan asukin kohtaloa.

Aurinko paistoi ja tuulettomalla hetkellä oli jopa todella lämmin.
Janne teki hartiavoimin töitä, että sai avannosta ylös vonkaleen.
Harmitti kovasti, ettei mulla ollut isompireikäistä kairaa mukana... pessimisti kun kalansaannin suhteen olen.
Meinasi affenelta kylkievät revetä, kun aukko oli niin tiukka.

Tässä se on, super-ahven.

Kalalle tehtiin heti pisto ja raivoisan verensyöksyn jälkeen tilanne alkoi rauhoittua.
Kyllä tästä jää jälkipolville kerrottavaa! :D

Noh... totuuten nimessä.
Kala oli pieni ja päivän saalis oli kokonaisuutenakin vaatimaton:
2 ahventa (toinen päästettiin takas kasvamaan)
1 särki, mikä oli kaikista isoin. Se jätettiin korpille, joka silloin tällöin rääkäisi lähistöllä.

Ei ole motoristista pilkkijäksi, mutta aikaa on jollain tapettava. :)