Toukkahoito oli menestys ja haava alkaa osoittaa paranemisen ensimerkkejä.
Oli se vain kärsimystä ne 5 päivää, mitä toukat operoivat haavalla. Särky oli melkoinen kahtena viimeisenä vuorokautena, mutta hampaat irvessä mentiin maaliin. Hoitajat ja lääkärit tuumailivat, että saisin olla onnellinen, kun tunto on tallella ja hermot toimivat.
Oli se vain jännä fiilis, kun tulehdus ja toukat sekoittivat hermojen toimintaa. Välillä oli tunne, että nilkka on sijoiltaan, välillä olin ihan varma, että akillesjänne on poikki, yms.
Toukat ovat nyt taakse jäänyttä aikaa ja kotihoidolla mennään eteenpäin kohti kevättä... edessä on vielä kuvauksetkin, joissa tutkitaan, onko tulehdus päässyt luihin vai ei.
Pitäkää peukkuja, koska tämä ratkaisee kuulemma sen, pääsenkö pyörän sarviin tulevana kesänä vai vasta keväällä 2013.
Näin hyvä ystäväni tokaisi aikanaan, kun valittelin lämpimän ajokauden lyhyyttä karussa pohjolassa. Blogiin laittelen kuvia, sekä hitusen tarinaa menneiltä ajeluvuosilta ja uusilta reissuilta.
lauantai 18. helmikuuta 2012
maanantai 6. helmikuuta 2012
Homma jatkuu..
Eipä maisemat paljoa vaihtuneet, kun Suomeen tultiin.. Ehkä hitusen sävyeroa seinissä ja muutama lisko vähemmän. Ihan kuin olisin vielä lomalla! Loppu viikosta saan kinttuja pureksimaan kourallisen Saksalaisia kärpäsentoukkia. Tätä odotan suurella mielenkiinnolla!
Lähetetty Nokia-puhelimestani
Lähetetty Nokia-puhelimestani
tiistai 17. tammikuuta 2012
Ja kuvia seuraa.
Mutta ei ehkä ihan halutun kaltaisia!
Kurvailut Filippiineillä loppuivat sitten alkuunsa... sain ajokilometrejä kerättyä persettä puuduttavat 20km ja nekin muutaman päivän osissa.
Jalat olivat kuin pallokalat viikon ajan, eikä ajamisesta tullut mitään. Herttaisia nuo paikalliset moskiitot, yms. öttiäiset!
Onneksi vasen jalka tokeni aiemmin ja taistella tarvitsee vain yhden jalan kanssa! .... jos tästä nyt jotain postiviista pitää tikulla raapia.
Nyt sitten maataan sairaalassa tiputuksessa ja pohditaan ehkä aikaistuvaa (ja toivottua) kotiin lähtöä.
Pahoin tosin pelkään sen onnistumisen puolesta..
Kurvailut Filippiineillä loppuivat sitten alkuunsa... sain ajokilometrejä kerättyä persettä puuduttavat 20km ja nekin muutaman päivän osissa.
Jalat olivat kuin pallokalat viikon ajan, eikä ajamisesta tullut mitään. Herttaisia nuo paikalliset moskiitot, yms. öttiäiset!
Onneksi vasen jalka tokeni aiemmin ja taistella tarvitsee vain yhden jalan kanssa! .... jos tästä nyt jotain postiviista pitää tikulla raapia.
Nyt sitten maataan sairaalassa tiputuksessa ja pohditaan ehkä aikaistuvaa (ja toivottua) kotiin lähtöä.
Pahoin tosin pelkään sen onnistumisen puolesta..
lauantai 7. tammikuuta 2012
Pieni hetki bikerinä Filippiineillä.
Se perhanan mopokaupan hieronta jäi lyhkäiseksi liikkeessä, jonne matkustin tunnin julkisilla... Olisivat koijarit sanoneet vaan reilusti puhelimessa hintansa. Hukkareissu, mutta toi se sitten tullessaan jotain hyvääkin.
Tuli sitten tutun kautta väännettyä diili, kuvassa olevasta fillarista... ihan järkevällä "myyntiehdolla":
Mää myyn sen eteenpäin toiselle tutulle, kun palataan takaisin kotia. Eli ajan ilmaiseksi tällä loman ajan!
Maanantaina olisi tarkoitus aloittaa päiväretkien teko tällä piikillä... Muuten lähtisin ajelemaan jo huomenna, mutta ohjelmaa on liikaa.
Kuvia siis seuraa..
Tuli sitten tutun kautta väännettyä diili, kuvassa olevasta fillarista... ihan järkevällä "myyntiehdolla":
Mää myyn sen eteenpäin toiselle tutulle, kun palataan takaisin kotia. Eli ajan ilmaiseksi tällä loman ajan!
Maanantaina olisi tarkoitus aloittaa päiväretkien teko tällä piikillä... Muuten lähtisin ajelemaan jo huomenna, mutta ohjelmaa on liikaa.
Kuvia siis seuraa..
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Huomenna nähdään, olenko bikeri myös Filippiineillä
Ollaan oltu viikko nyt Filippiineillä ja polte tutkia saaria omin päin, kovenee päivä päivältä. Olen hitusen tehnyt paikallisreissua sukulaisen kanssa, kuvassa olevalla piikillä.
Voi pojat kun hirvitti uutena vuotena...
minä, hitusen yli satakiloinen laardikasa kaljakasseineen, könysin jakkaralle ja vajaa kuusikymmen kiloinen koitti ohjastaa parhaansa mukaan tiellä, mikä näytti paremminkin jatketulta sikolätiltä terävine kivineen, kuin kulkukelpoiselta tieltä. Minen valita enää kelirikosta, kun kotia pääsen...
Noh, kaljat on juotu ja raketit nähty, eli elämässä eteenpäin!
Huomenna menen mopokauppaan ja koitan saada jonkinlaisen diilin yhdestä käytetystä härpättimestä. Siitä sitten enemmän, kun reissusta palaan.
Voi pojat kun hirvitti uutena vuotena...
minä, hitusen yli satakiloinen laardikasa kaljakasseineen, könysin jakkaralle ja vajaa kuusikymmen kiloinen koitti ohjastaa parhaansa mukaan tiellä, mikä näytti paremminkin jatketulta sikolätiltä terävine kivineen, kuin kulkukelpoiselta tieltä. Minen valita enää kelirikosta, kun kotia pääsen...
Noh, kaljat on juotu ja raketit nähty, eli elämässä eteenpäin!
Huomenna menen mopokauppaan ja koitan saada jonkinlaisen diilin yhdestä käytetystä härpättimestä. Siitä sitten enemmän, kun reissusta palaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




