perjantai 4. toukokuuta 2012

Kaipa se kesä sieltä hissukseen tulee..

Yllättävän kylmä vielä! Yöllä menee lähes pakkaselle ja päivällä puhaltelee kylmä tuuli... ei paljon ajohaluja kasvata. Tai no.. pukeutumis kysymyshän se vain on, jos vain kaapista löytyisi riittävästi vyötärön ympäri yltävää vaatetta! En pessyt tarkoituksella ajokamoja, kun se isojen poikien mukaan kutistaa ajopukua. Näemmä riiputtaminenkin talven yli tekee samaa!

Honda on jo haettu kotio ja sillä muutamat pienet lenkit jo heitetty. Kyllä se on taas mukavaa puuhaa, vaikka joudunkin varomaan kovasti tuota oikeaa jalkaa.
Eiköhän sitä kuviakin saada blogiin vielä kevään aikana, kun aikomuksena olisi lähteä tuonne hymyilevän motoristin kevätpäiville Kuopioon!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Ajokausi häämöttää!

Kuukausi on vedelty kitusiin tätä proteiini "voimajuomaa" ja haava on pienentynyt hitusen edellisestä. Sairaanhoitaja tokaisi haavan olevan ummessa todennäköisesti kesän jälkeen, eli hieman Jobinpostia.
Parina nättinä päivänä olen käynyt moposkootterilla kurvailemassa, jotta ajopolte edes jonkin verran laantuisi. Moposkootterilla on kivuttomampaa ajella, kun nilkkaa ei tarvitse heilutella ollenkaan...

Kävin ampuradalla katselemassa kevään etenemistä., jossa joku muukin innokas oli jo jäljistä päätellen käynyt kääntymässä..








Pyysin hoitajalta jotain suojakenkää kintun ympärille, jottei se aina ulkona niin kastuisi.
(Tällä villasukka / asuntoesittely-tossu / sandaali kombinaatiolla vesi ei pysy juuri ulkopuolella.)
Hän lupasi sellaisen minulle katsoa seuraavaksi kerraksi välinehuollosta.
Pyysin samalla jotain täytettä kenkään, jotta saan pidettyä haavakohdan irti kengästä.

Tässä se nyt sitten on!!!
Ultimate design-kumisaapas, ei kastu jalka ei.
Tällaisen käytetyn pahvisen tuen oli hoitaja jostain loihtinut ja perin tyytyväisenä sen hoidon jälkeen käteeni ojensi.
Täti oli niin liikuttuneessa tilassa kertoessaan tästä tekemästään vähän käytetystä löydöstä, etten voinut kuin mykistyneenä ottaa tämän häkkyrän vastaan...
Sain soperrettua hetken päästä, etten ihan tällaista odottanut, johon sain vastaukseksi taikasanat "eikä tässä vielä kaikki!". Täti ojensi silmät loistaen minulle pari rullaa sidetarpeita, joilla voin tämän "kumisaappaan" sitten sitoa jalkaan kiinni...
Tässä vaiheessa ajatukset alkoivat harhailla jo siihen kuvitelmaan, jossa tämäkin hoitaja jakaa pian reseptejä hoitoa tarvitseville.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Maassa kaikki hyvin.

Nyt on hoidot siirtyneet jo terveyskeskukseen ja haava alkaa näyttää oikeasti paranemisen merkkejä!
Haavan pohja on noussut paikoin jo kohtuu ylös, mikä tarkoittaa sitä, että haava alkaa reunoilta pienentyä.
Kooltaan tämä monttu on "enää" n.6 cm pitkä, n.2 cm leveä ja syvyyttä n. sentin syvyydestä lähes vain milliin. Eli kesällä päästään puikkoihin, jos tällä vauhdilla edetään!

Hoitajat suosittelivat proteiini-valmisteiden nauttimista, jotta haava saisi lisävoimaa paranemiseen.
Tällainen raihnainen ja kaljamahainen ukko eksyy voimailuosastolle vain vahingossa, joten tuntuikin perin hassulta raahata protsku-säkkiä kassalle. Olen usein ajatellut (yleistänyt) näiden protsku, yms. valmisteiden olevan vain äärimmäisten puhisijoiden juttu, jotka sitten baarissa reuhaa hihattomissa.
Ihan kuin olisi ekaa kertaa kortsuja ollut ostamassa, kun punastellen onnuin kassalle. Kassa varmaan luuli, että hiki ja puna kasvoilla johtui kivusta...

lauantai 18. helmikuuta 2012

Kotihoidossa!

Toukkahoito oli menestys ja haava alkaa osoittaa paranemisen ensimerkkejä.
Oli se vain kärsimystä ne 5 päivää, mitä toukat operoivat haavalla. Särky oli melkoinen kahtena viimeisenä vuorokautena, mutta hampaat irvessä mentiin maaliin. Hoitajat ja lääkärit tuumailivat, että saisin olla onnellinen, kun tunto on tallella ja hermot toimivat.
Oli se vain jännä fiilis, kun tulehdus ja toukat sekoittivat hermojen toimintaa. Välillä oli tunne, että nilkka on sijoiltaan, välillä olin ihan varma, että akillesjänne on poikki, yms.

Toukat ovat nyt taakse jäänyttä aikaa ja kotihoidolla mennään eteenpäin kohti kevättä... edessä on vielä kuvauksetkin, joissa tutkitaan, onko tulehdus päässyt luihin vai ei.
Pitäkää peukkuja, koska tämä ratkaisee kuulemma sen, pääsenkö pyörän sarviin tulevana kesänä vai vasta keväällä 2013.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Homma jatkuu..

Eipä maisemat paljoa vaihtuneet, kun Suomeen tultiin.. Ehkä hitusen sävyeroa seinissä ja muutama lisko vähemmän. Ihan kuin olisin vielä lomalla! Loppu viikosta saan kinttuja pureksimaan kourallisen Saksalaisia kärpäsentoukkia. Tätä odotan suurella mielenkiinnolla!
Lähetetty Nokia-puhelimestani