Ajokausi häämöttää!

Kuukausi on vedelty kitusiin tätä proteiini "voimajuomaa" ja haava on pienentynyt hitusen edellisestä. Sairaanhoitaja tokaisi haavan olevan ummessa todennäköisesti kesän jälkeen, eli hieman Jobinpostia.
Parina nättinä päivänä olen käynyt moposkootterilla kurvailemassa, jotta ajopolte edes jonkin verran laantuisi. Moposkootterilla on kivuttomampaa ajella, kun nilkkaa ei tarvitse heilutella ollenkaan...

Kävin ampuradalla katselemassa kevään etenemistä., jossa joku muukin innokas oli jo jäljistä päätellen käynyt kääntymässä..








Pyysin hoitajalta jotain suojakenkää kintun ympärille, jottei se aina ulkona niin kastuisi.
(Tällä villasukka / asuntoesittely-tossu / sandaali kombinaatiolla vesi ei pysy juuri ulkopuolella.)
Hän lupasi sellaisen minulle katsoa seuraavaksi kerraksi välinehuollosta.
Pyysin samalla jotain täytettä kenkään, jotta saan pidettyä haavakohdan irti kengästä.

Tässä se nyt sitten on!!!
Ultimate design-kumisaapas, ei kastu jalka ei.
Tällaisen käytetyn pahvisen tuen oli hoitaja jostain loihtinut ja perin tyytyväisenä sen hoidon jälkeen käteeni ojensi.
Täti oli niin liikuttuneessa tilassa kertoessaan tästä tekemästään vähän käytetystä löydöstä, etten voinut kuin mykistyneenä ottaa tämän häkkyrän vastaan...
Sain soperrettua hetken päästä, etten ihan tällaista odottanut, johon sain vastaukseksi taikasanat "eikä tässä vielä kaikki!". Täti ojensi silmät loistaen minulle pari rullaa sidetarpeita, joilla voin tämän "kumisaappaan" sitten sitoa jalkaan kiinni...
Tässä vaiheessa ajatukset alkoivat harhailla jo siihen kuvitelmaan, jossa tämäkin hoitaja jakaa pian reseptejä hoitoa tarvitseville.

Maassa kaikki hyvin.

Nyt on hoidot siirtyneet jo terveyskeskukseen ja haava alkaa näyttää oikeasti paranemisen merkkejä!
Haavan pohja on noussut paikoin jo kohtuu ylös, mikä tarkoittaa sitä, että haava alkaa reunoilta pienentyä.
Kooltaan tämä monttu on "enää" n.6 cm pitkä, n.2 cm leveä ja syvyyttä n. sentin syvyydestä lähes vain milliin. Eli kesällä päästään puikkoihin, jos tällä vauhdilla edetään!

Hoitajat suosittelivat proteiini-valmisteiden nauttimista, jotta haava saisi lisävoimaa paranemiseen.
Tällainen raihnainen ja kaljamahainen ukko eksyy voimailuosastolle vain vahingossa, joten tuntuikin perin hassulta raahata protsku-säkkiä kassalle. Olen usein ajatellut (yleistänyt) näiden protsku, yms. valmisteiden olevan vain äärimmäisten puhisijoiden juttu, jotka sitten baarissa reuhaa hihattomissa.
Ihan kuin olisi ekaa kertaa kortsuja ollut ostamassa, kun punastellen onnuin kassalle. Kassa varmaan luuli, että hiki ja puna kasvoilla johtui kivusta...

Kotihoidossa!

Toukkahoito oli menestys ja haava alkaa osoittaa paranemisen ensimerkkejä.
Oli se vain kärsimystä ne 5 päivää, mitä toukat operoivat haavalla. Särky oli melkoinen kahtena viimeisenä vuorokautena, mutta hampaat irvessä mentiin maaliin. Hoitajat ja lääkärit tuumailivat, että saisin olla onnellinen, kun tunto on tallella ja hermot toimivat.
Oli se vain jännä fiilis, kun tulehdus ja toukat sekoittivat hermojen toimintaa. Välillä oli tunne, että nilkka on sijoiltaan, välillä olin ihan varma, että akillesjänne on poikki, yms.

Toukat ovat nyt taakse jäänyttä aikaa ja kotihoidolla mennään eteenpäin kohti kevättä... edessä on vielä kuvauksetkin, joissa tutkitaan, onko tulehdus päässyt luihin vai ei.
Pitäkää peukkuja, koska tämä ratkaisee kuulemma sen, pääsenkö pyörän sarviin tulevana kesänä vai vasta keväällä 2013.

Homma jatkuu..

Eipä maisemat paljoa vaihtuneet, kun Suomeen tultiin.. Ehkä hitusen sävyeroa seinissä ja muutama lisko vähemmän. Ihan kuin olisin vielä lomalla! Loppu viikosta saan kinttuja pureksimaan kourallisen Saksalaisia kärpäsentoukkia. Tätä odotan suurella mielenkiinnolla!
Lähetetty Nokia-puhelimestani

Ja kuvia seuraa.

Mutta ei ehkä ihan halutun kaltaisia!
Kurvailut Filippiineillä loppuivat sitten alkuunsa... sain ajokilometrejä kerättyä persettä puuduttavat 20km ja nekin muutaman päivän osissa.
Jalat olivat kuin pallokalat viikon ajan, eikä ajamisesta tullut mitään. Herttaisia nuo paikalliset moskiitot, yms. öttiäiset!

Onneksi vasen jalka tokeni aiemmin ja taistella tarvitsee vain yhden jalan kanssa! .... jos tästä nyt jotain postiviista pitää tikulla raapia.

Nyt sitten maataan sairaalassa tiputuksessa ja pohditaan ehkä aikaistuvaa (ja toivottua) kotiin lähtöä.
Pahoin tosin pelkään sen onnistumisen puolesta..