Honda CB 750 seven fifty -96 osto netin välityksellä.

Syksy saa ajurin pään sekaisin ja ostokuume sen kuin nousee samalla kun lämpötila laskee.
Balanssi lie tämäkin! 😆
Seppo netistä

Intikan ehjäys nytkähtelee pikku hiljaa eteenpäin.

Mä niin ajattelin, että tässä talven mittaa kasailen pyörää, jotta keväällä olisi lähes valmis.
Noo.. kuten kaikki tietää, eihän se koskaan näin mene.

Kone on nyt paikoillaan, seuraavaksi tutkitaan voimansiirron hyvinvointi ja sitten sähköjen kimppuun.

Huomasin Haynesin korjausoppaasta selvän puutoksen! Siinä ei ollut halaistua sanaa kardaanikepin ja perämurikan liitoksesta.

Onneksi Youtubesta löytyi jotain tiedon murusia tästä ja tarvikeliikkeiden sivuilta räjäytyskuvia.

Intikan ehjäys osa 1.

Tästä se Intikan ehjäys lähtee tai siis, piti lähteä!
Onneksi kyseessä ei ole suuren maailman meininkiä tiukoilla aikatauluilla, joten nou hätä.
Long way sinne sun tänne.. ;D

Raatokärpäsestä härkänen vai mitenkä se nyt oli?

Varhaisen kevään 2020 aamuyön sumeina tunteina tuli tehtyä jälleen kerran järkevä päätös ja enteriä tuli painettua.
Tuli ostettua tällainen Suzuki Intruder VS 800 -92

Jollainen se joskus oli ollut...

Ja joka todellisuudessa oli tällainen..
Tuli siis ostettua halavalla moottorivaurioinen vs 800 intikka, jonka arvelin "kokoontuvan" suht vikkelään ajokykyiseksi yksilöksi.

Konetta avatessa totuus löi kuitenkin märällä ja haisevalla tiskirätillä lujaa, joten nöyränä poikana oli katse jälleen suunnattava tuon kelmeän läppärin näytön suuntaan, josta ymmyrkäisin silmin koitin haravoida uutta sydäntä vanhan paikalle.

Tämä vs 800 intikka onkin siitä vekkuli, ettei konetta tai muutakaan himpun tärkeämpää osaa tunnu löytyvän vanhalta mantereelta!
Tämän opin ja sitemmiten ymmärsin sen, miksi sain fillarin niin halavalla.

Eipä siinä, tuumasta toimeen ja raatokärpästä sarvista.

Usean puhelun ja intensiivisen nettiselauksen päätteeksi kävikin oikea munkkipossu ja löysin vaihtokoneen jopa ihan EU:n alueelta; Tanskasta!

Tällä kertaa tuota entteriä en painanut puolihuolimattomasti aamuyön kiljupäisessä tunnekuohussa, vaan vakaan harkitun rivakasti kelloon katsomatta ja 2 sekunnin mietinnällä; survoin entteriä niin syvälle jotta jo sormen nivelissä kirpaisi... olihan tuo vaihtoehdoista paras ja ainoa.

Hartaan odotuksen jälkeen pahka saapui ja vaikuttaa siltä mitä tilattiin, eli vs 800 intikan koneelta.

Tätä raapustaessa tilanne on edelleen sama kuin kesällä, eli pyörälle hommattiin tallipaikka ja siellä se odottaa horrostilan päättymistä.
Sen verran tunnen itteäni, jotta kunhan syksy saapuu, niin motokuume kasvaa infernaaliseksi lompakon ohkasuudesta huolimatta ja näin siinä taas kävi.

Tällä kertaa en ostanut uutta pyörää, vaan kasvavan poltteen kourissa tulen pakertamaan tästä kevään hankinnasta ittelleni pyörän tulevalle kaudelle...
Jatkoa siis seuraa!

Kevään retken stoori vihdoin raapustettu.

On tuo Venäjä vain koukuttava maa!
Kevään Lähi-Venäjän reissu